Poimittu Suomen Pyhän Yrjänän Partiokillat 1951 - 1990 -julkaisusta ja Kirsti Kantalan yksityisarkistosta.

1940 perustettiin Helsingissä Klubben för f.d. flickscoutledare.
Kesällä 1942 alkoivat eri partioliittoihin kuuluvat entiset partiotytöt kokoontua yhteisiin tilaisuuksiin Äänislinnassa (nykinen Petroskoi). Äänislinnan partiolaiset esiintyivät myös Äänisen radiossa. Syntyi muitakin yhteenliittymiä, mm Töölön Sinisten Sämpylä-kilta ja poikapuolella Partiomiesten Tiistaikerho. Sodan jälkeen Suomen Partiotyttöjärjestö valitsi nelihenkisen komitean valmistelemaan entisten partiolaisten toimintaa. Komiteaan kuuluivat Salama Simonen (myöhemmin Hirvikallio), Elli Leikola, Maija Tarjanne-Björklund ja Kirsti Kantala. Perustettiin Naisten Partiokerho 27.2.1945. Kilta-nimeä ei tuolloin vielä käytetty, vaan puhuttiin "vihreästä oksasta". Kerhon jäseniä osallistui 1949 Loilaniemen kansainväliseen leiriin sekä ulkomaisten vieraiden vastaanottoon Helsingissä. 
Suomen partioliikkeen 40-vuotisjuhlan yhteydessä 1950 valittiin väliaikainen toimikunta valmistelemaan valtakunnallista kiltatoimintaa ja sille sääntöjä. Toimikuntaan kuuluivat Kirsti Kantala, Lea Rokkanen, Gunnar Floman ja Erkki Karvinen.
Pyhän Yrjänän Kilta - St. Görans Gille perustettiin 11.2.1951. Vuosikokouksessa 
22.4.1 951 valittiin killan puheenjohtajiksi Gunnar Floman ja Kirsti Kantala ja hallituksen jäseniksi Saga Bäck, Toini Ingervo, Erkki Karvinen, Ester Kolinen, Aune Lehtovirta, Veikko Nikander, Reino Pentikäinen, Lea Rokkanen ja Gay v. Weissenberg.
40-vuotishistorikin mukaan katsottiin 1950-luvulla pääpainon kaikessa toiminnassa olevan partiohengen viemisessä työpaikoille ja yhteiskuntaan. Tässä tarkoituksessa aloitettiin 23.4.1952 isänmaallisten juhlien sarja. Pääpaino oli silloin kuten vieläkin paikallisten kiltojen työssä. Partiotoimintaa tuettiin eri tavoin sekä henkisesti että taloudellisesti. Tehtiin sosiaalista työtä invalidien, sokeiden, vanhusten, sairaalapotilaiden ja vaikeuksiin joutuneiden perheiden hyväksi. Toteutettiin Nuoriso pois kadulta -hanketta Autoliiton, SPR:n, Partiopoikajärjestön ja poliisin kanssa. 
1954 pidettiin ensimmäinen perheleiri Sulkavalla
1956 järjestettiin Helsingissä ensimmäisen kerran pohjoismainen kiltakokous.
Seuraavat pohjoismaiset kokoukset Suomessa olivat 1964 ja 1974. Eri maiden kansainväliseksi yhteysorganisaatioksi perustettiin 25.10.1953 IFOFSAG (International Fellowship of Former Scouts and Guides). 
Kiltaviestiä alettiin julkaista syksyllä 1956. Sitä ennen oli saatu tilaa tiedotuksille Johtajapolussa ja Partiojohtajassa. 1960 lehti muuttui kaksikieliseksi.
1962 sen nimeksi tuli Pyhä Yrjänä - St: Göran
1956 hankittiin Tanskasta ensimmäiset kiltamerkit. Oman kiltalipun juhlallinen naulaustilaisuus oli 22.5.1960.
1960-luvulla oli edelleen vaikeaa synnyttää kiltojen yhteistyötä. Tapahtui eroamisia ja jäsenmaksujen laiminlyöntejä. Niinpä ryhdyttiin tietoisesti hävittämään toiminnassa olleita kieli- ja sukupuolirajoja.
Varoja toimintaan hankittiin pitämällä mm myyjäisiä, arpajaisia ja konsertteja.
Norjalaisten ideoiman postimerkkipankin toimintaan lähdettiin mukaan 1962. Pankki tukee kehitysmaiden partiotoimintaa. Varsinaisesti toiminta pääsi alkuun kuitenkin vasta 1970-luvulla.
Rovasti Verneri Louhivuori valittiin 1968 SPYK:n ensimmäiseksi kunniajäseneneksi. Vuodesta 1965 lähtien on vietetty kansainvälistä ystävyyden päivää (Fellowship-day). Samana vuonna järjestetty kiltojen neuvottelutilaisuus oli alkuvuodesta 1972 lähtien säännöllisesti pidetyille kiltamestarikokouksille. Vuodesta 1973 lähtien kiltamestarikokoukset on järjestetty ystävyyden päivän yhteydessä.
Vuosina 1966 - 1970 osallistuttiin yhdessä Suomen Partiotyttöjärjestön kanssa pohjoismaiseen operaatio Etiopiaan. 
1960-luvulla järjestettiin muutamia retkiä ja 1968 perheleiri.
Seuraavalla vuosikymmenellä vauhditettiin kiltojen perustamista partiojärjestöjen kirjekampanjoilla. Järjestettiin myös erilaisia värväystilaisuuksia ja vierailtiin partiotilaisuuksissa tekemässä kiltatoimintaa tunnetuksi.
Ohjelmassa oli arpajaisia, kevät- ja ruskaretkiä ja perheleirejä.
1973 norjalaisen Signe Christien kiltalaulu ruotsinnettiin ja suomennettiin. Sitä ryhdyttiin käyttämään kiltatilaisuuksien alkulauluna.
Vuosina 1976 - 1981 pönkitettiin kalliiksi muuttuneen kiltalehden kuluja kutomalla ja myymällä 10 cm:n korkuisia partiopukuisia nukkeja. Vuodesta 1977 lähtien lehden postitus tapahtui talkoovoimin. Muutaman vuoden ajan lehteen myytiin myös ilmoitustilaa.
1973 käynnistettiin työ Nepalin tiibetiläispakolaisten hyväksi. Muita kansainvälisiä avustuskohteita olivat Etiopia ja Islanti sekä IFOFSAG:in kautta avustukset lepratyöhön ja Kamputsean hyväksi.
Kansainväliseen ja pohjoismaiseen kiltatoimintaan osallistuttiin innokkaasti. Pohjoismaisen Pyhän Yrjänän viestin laativat vuonna 1970 kenraalimajuri A E Martola, 1975 Helvi Sipilä, 1980 Yrjö Winter, 1985 Gunnar Fagerlund ja 1990 maaherra Martti Jaatinen.
Vuodesta 1974 lähtien kiltalaisilla on ollut mahdollisuus maksaa ainaisjäsenmaksu. 1975 SPYP sai oman standaarin.
Vuodesta 1976 lähtien on myyty adresseja, joiden kannessa on kuivattuja kukkia.
Vuoden 1971 sääntöuudistuksen yhteydessä tulivat käyttöön kitavakuutus ja -tunnus sekä nimitys kiltapartiolainen.
1980 otettiin käyttöön College-paita, 1982 kiltahuivi ja 1987 uusi, ohuempi kiltapaita.
Vuoden 1984 Helsingin pohjoismaisen kiltakokouksen rahoittamiseksi myytiin pyyheliinoja, tarjottimia, vaskooli-riipuksia ja -avaimenperiä sekä nahkaisia poron kuvia.
Syksyllä 1989 pidettiin Pohjoismaiden aluetoimikunnan seminaari Espoossa.
Pääaiheena oli kiltatoiminnan nuorentaminen. Joka toinen kesä pidettävät pohjoismaiset kiltatapaamiset ovat saavuttaneet vankan aseman kiltaväen keskuudessa. Näihin tapaamisiin on tullut tavaksi lähteä suuremmalla joukolla.
Grossarlin Eurooppa-Forumiin on osallistuttu vuodesta 1981 lähtien.
Yhteistyö Eestin kiltapartiolaisten kanssa alkoi 1990. 
Erilaista esittely- ja ohjemateriaalia kiltatoiminnasta on tuotettu muun muassa jäsenhankinnan tueksi. 1980-luku oli vilkasta kiltojen perustamisaikaa. Merkittävän työn jäsenhankkijana teki vuonna 1985 tehtävään valittu Brita Holmqvist.
Sääntöjä on uudistettu ja modernisoitu moneen otteeseen 1970- ja 1980-luvuilla.

Suomen Pyhän Yrjänän Partiokiltojen viides vuosikymmen alkoi vakiintuneeseen tapaan. Ohjelmassa olivat perinteiset tapahtumat kuten kevät- ja ruskaretket, perheleirit, kevätkokoukset sekä syyskokous ystävyyden päivän viettoineen.
Vuoden 1991 päätapahtuma oli kiltaliikkeen 40-vuotisjuhla, joka pidettiin kevätkokouksen yhteydessä 6. maaliskuuta Espoon Martinkappelissa. Seikkaperäisen 40-vuotishistoriikin laativat Brita Holmqvist, Iris Pihkala ja Else-May Tuominen. Se painettiin sekä suomeksi että ruotsiksi.
Vuonna 1994 järjestettiin Hämeenlinnassa Aulangolla pohjoismainen kiltatapaaminen.
Atte Luoma oli tuon vuoden pohjoismaiden aluetoimikunnan (NRK) puheenjohtajana. 1998 syyskuussa pidettiin Pohjoismaiden kiltamestareiden ja sihteerien (NUR) kokous Turussa.
Raisa Montin valittiin 1996 maailmanjärjestön (ISGF) hallituksen jäseneksi.
Kiltatyön veteraanit Kirsti Kantala (perustajajäsen) ja Gunnar Fagerlund kutsuttiin syyskokouksessa 1998 SPYP:n kunniajäseniksi.

Kansainvälinen yhteistyö

Vuosikymmenen suuria tapahtumia oli vuoden 1994 pohjoismainen kiltatapaaminen, joka järjestettiin Aulangolla Hämeenlinnassa. Sen aihe oli Tulevaisuus hallinnassa. Hyvin onnistuneeseen tapahtumaan osallistui yli 300 kiltapartiolaista.
Aulangon tapaamisen järjestelyistä vastasivat Pär Lauren ja Maija Tiirikainen.
Kokouksen ylijäämästä käytettiin osa Estonian uhrien avustamiseen, osa Skandi-rahastoon ja osasta muodostettiin toimintavaraus.
1990-luvulla tuli tavaksi tehdä pohjoismaisiin kiltatapaamisiin kesäretki, joihin on osallistunut virallisten edustajien lisäksi muutaman kymmenen hengen kiltapartiolaisten joukko.
Pohjoismaisen Pyhän Yrjänän viestin suomalaiset laatijat olivat 1990 maaherra Martti Jaatinen, 1995 Juha Sipilä ja 2000 arkkipiispa Jukka Paarma.
Muihinkin kiltaliikkeen kansainvälisiin tapahtumiin on osallistuttu säännöllisesti.
Meiltä on ollut edustajat maailmankonferensseissa, Eurooppakonferenssissa, Grossarlin Eurooppa-Forumissa ja Baltian maiden kesken järjestettävissä Balttreffeissä.
Keskustelu eri maiden yksittäisten kiltojen välisestä ystävyyskiltatoiminnasta (Twinning) virisi vuonna 1996 ja 1999 syntyi ensimmäinen Twinning-yhteys kreikkalaisen Kozan-killan ja keminmaalaisen PuukkoKummun Dynamo-killan välillä.
Maailmanjärjestö IFOFSAG muutti 1996 nimensä ISGF:ksi (International Scout and Guide Fellowship). Raisa Montin valittiin 1996 sen hallitukseen.

Entisiä ja uusia toimintamuotoja

Eestin itsenäistyminen toi mukanaan myös uutta kiltatoimintaa. Samoin kuin partioliikkeessä yhteydenpito Eestiin lankesi luontevasti suomalasille. Ensimmäiset yhteydet, henkilökohtaisia suhteita Eestin entisiin partiolaisiin solmittiin vuonna 1990 partioliikkeen 80-vuotisjuhlien ja samana vuonna tehtyjen yksityisvierailujen yhteydessä. 
Yhteistoiminta monipuolistui nopeasti ja sai pian virallisemman leiman.
Eestin kanssa tehdystä kiltatyöstä on tässä lehdessä erillinen artikkeli.
Postimerkkipankin toiminnalla oli 1990-luvulla edelleenkin suuri merkitys toiminnan rahoittamiselle. Uutta oli lähteminen mukaan Suomen Partiolaisten suurleireille Tervakselle 1990 ja Loistolle 1996. Tervaksella päästiin liki 4000 markan myyntitulokseen ja koko vuoden myyntitulo oli hieman yli 9000 markkaa. 
1991 päätettiin, että postimerkeistä saatavat tuotot jaetaan puoliksi Eesti-toimintaan ja puoliksi IFOFSAG:in kehitysrahastoihin. Vuonna 1992 aloitettiin myös vanhojen postikorttien kerääminen ja myyminen.
Vuonna 1997 toteutettiin pari pienehköä hanketta ja kerättiin Petroskoin nuorille palloja ja pelipaitoja ja Karjalaan ja Inkeriin liinavaatteita ja saippuaa.
Samana vuonna aloitettiin myös tulevien 50-vuotisjuhlien järjestelyt. Tätä varten nimettiin juhlatoimikunta. Juhlinta alkoi, kun perustamispäivästä oli kulunut viisikymmentä vuotta 11.2.2001. Silloin lähetettiin liikkeelle kaikkien Suomen kiltojen kautta kulkeva juhlaviesti, joka päätyi Hämeen Linnaan 1.9.2001 pidettyyn 50-vuotisjuhlaan.
Hallitus sai tehtäväkseen käätyjen hankkimisen kiltamestarille. Käädyt olivat ensimmäistä kertaa käytössä Kemin lumilinnassa maaliskuussa 2000. Siellä vietetyssä juhlahetkessä liitettiin joukko vuosina 1997-2000 kiltoihin mukaan tulleita jäseniä juhlallisesti vuosituhannen ensimmäisinä kiltapartiolaisina maailman Fellowship-ketjuun.

Organisaatiota ja sääntöjä selkeytettiin

Vuonna 1996 alettiin valmistella uusia sääntöjä. Tavoitteena oli organisaation keventäminen vähentämällä valtakunnalliset jäsenkokoukset joka toinen vuosi tapahtuviksi. Hallituksen jäsenien toimikaudeksi tuli neljä vuotta ja hallituksen jäsen voi toimia yhtä mittaa kaksi peräkkäistä kautta.
Säännöt hyväksyttiin ensimmäisen kerran syyskokouksessa 1996 ja toisen kerran kevätkokouksessa 1997. Yhdistysrekisteri vahvisti säännöt huhtikuussa 1998, joten ensimmäinen uusien sääntöjen mukainen jäsenkokous voitiin pitää syksyllä 1998.
Vuoden 1997 kevätkokouksen yhteydessä pidettiin kurssi Euroopasta ja eurooppalaisuudesta.

Ponnisteluja jäsenmäärän kasvattamiseksi

Kun 1980-luku oli ollut vilkasta kiltojen perustamisaikaa, alkoi jäsenmäärä laskea 1990-luvulla. Kiltalaiset vanhenivat ja kiltoja lakkautettiin. Halukkuus maksaa jäsenmaksu väheni myös.
Jäsenmäärän laskeminen yritettiin pysäyttää erilaisin keinoin. Vuonna 1990 asetettiin toimikunta miettimään toiminnanjohtajan palkkaamista. Brita Holmqvist (k. 1993) ja Iris Pihkala aloittivat 1992 "lähetystyön" uusien jäsenten saamiseksi. Seuraavana vuonna saivat hallituksen jäsenet tehtäväkseen periä killoilta jäsenmaksuja. Pidettiin myös toiminta- ja talousseminaari, jonka aiheena oli Tulevaisuus hallinnassa.
Vuodeksi 1996 julistettiin killoille jäsenhankintakilpailu. Tuloksena oli 42 uutta jäsentä (1 8 kiltaan). Kolme kilpailun ensimmäisille sijoille tullutta kiltaa saivat hankituksi kuusi uutta jäsentä kukin. Yhteydenpitoa kiltoihin parannettiin niin ikään luomalla vuonna 1997 kiltakummijärjestelmä. Killat jaettiin hallituksen jäsenten kesken ja nämä vierailivat kiltojen tilaisuuksissa.
Jäsenkato aiheutti paineita jäsenmaksun nostamiseen. Niinpä maksu nostettiin vuonna 1996 50 markasta 60 markkaan, vuonna 1997 70 markkaan ja 1998 100 markkaan. Jäsenmaksun nopea kaksinkertaistaminen aiheutti sekin joissakin killoissa jäsenkatoa. Samassa yhteydessä moitittiin kiltalehteä liiallisesta ruotsinkielen käytöstä.

Kiltalaisten jäsenlehti Pyhä Yrjänä - S:t Göran pohti erityisesti vuonna 1999 sivuillaan aikuis- ja kiltapartiointia sekä kiltatoiminnan myymistä keski-ikäisille.
Maaliskuussa samana vuonna järjestettiin seminaari, jonka aihe oli Kiltatoimintaa 2000-luvulla. Seminaarin satoa julkaistiin jäsenlehdessä.
Kiltatoiminnan tueksi tuotettiin myös esittelymateriaalia. Vuona 1990 otettiin käyttöön edellisen vuoden lopussa suomennettu ja ruotsinnettu IFOFSAG:in käsikirja, josta otettiin toinen painos 1992. Kirjasen käännöstyön tekivät Tytti Paananen ja Brita Holmqvist.
1999 ilmestyi Pikku Yrjänä -niminen vihje- ja vinkkilehtinen paikalliskilloille ja kiltalaisille. Se laadittiin soveltaen kansainvälisen kiltajärjestön Idea Booklet - vihjelehden materiaalia. Kirjasen suomensivat Raisa Montin ja Eeva Maija Esko ja sen tekstin toimitti osin mukaillen Pyhä Yrjänä - S:t Göran -lehden silloinen päätoimittaja Olli Koskela.
Niin ikään suomalaista kiltatoimintaa esittelemään valmistui samana vuonna diakuvasarja, jonka keräsi Rolf Kalm. Kiltatoiminnan tunnetuksi tekemiseksi tuotettiin artikkeleita partiolehtiin ja osallistuttiin partiotilaisuuksiin. Kaikesta huolimatta näyttää tällä hetkellä, ettei jäsenkatoa ole vielä saatu pysäytettyä, joten kiltatoiminnan kuudennelle vuosikymmenelle jää edelleen runsaasti haasteita.